Nuorena poika 80-luvulla kauhuleffat olivat ehdoton must-juttu. Kiinnostusta lisäsi tottakai se, että suurin osa leffoista oli K-16 tai K-18 eli siis KIELLETTYJÄ meiltä. Kuten tarinassa "Elävissä kuvissa" kerroin, paikkakunnalle tullut uusi elokuvateatteri ei ollut alussa turhan ronkeli asiakkaistaan. Niinpä me 12-15 -vuotiaat pojat käytiin katsomassa jokaikinen kielletty leffa, mihin vaan rahat riittivät. Kunnes joku sitten kirjoitti asiasta paikallislehteen ja teatterinpitäjä alkoi kyselemään henkkareita.
Telkkariin uusia kauhuleffoja oli turha odottaa. Kaikki kaksi kanavaa (TV1 ja TV2) näyttivät korkeintaan mustavalkoisia pätkiä 50-luvulta. Ne olivat sinällään hauskaa katsottavaa camp-arvonsa takia. Sellaiset 50-luvut leffat kuten Tarantella, Mustan laguunin hirviö, Kutistuva mies ja Jättiläisnaisen hyökkäys ovat todellisia helmiä.
Kun videovuokraamot yleistyivät 1982-83, koitti uusi elämä horror-dikkareille. Tätä kesti pari vuotta, kunnes Suomeen laadittiin Euroopan tiukin videolaki, joka astui voimaan 1.1.1985. K-18 leffojen levitys videolle kiellettiin kokonaan ja elokuvia sensuroitiin ja silputtiin surutta. Tuli valtava kiire "suojella" leffoja. Viikkoja ennen sensuurin voimaantuloa meillä kolmella pojalla pyöri VHS-laitteet yötä päivää. Nauhoitimme videolta videolle R-kioskilta ja huoltoasemalta vuokrattuja kauhupätkiä.
Ei ole pitkä aika siitä, kun katsoin Robocopin ensimmäisen kerran täysmittaisena. Kasarilla leffasta sensuroitiin eli leikattiin pois yli 10 minuuttia. Tämä teki väkivaltakohtauksista todella "mielenkiintoisia", kun tilanne hyppäsi yhtäkkiä siihen, että ensimmäisen laukauksen jälkeen huone oli täynnä ruumiita ja ruudinkäryä. Kuka kuoli? Kuka jäi eloon? Ja ennen kaikkea MITEN?
Ajattelin listata tähän muutamia täkyjä, jos haluat tutustua 80-luvun kauhugenreen. Nykyään näillä on vähän samanlainen camp-arvo kuin 50-luvun leffoilla minun nuoruudessa. Onhan tuosta kasaristakin ehtinyt vierähtää jo vuosikymmeniä. Jätin tarkoituksella pois tuttuja nimiä kuten Painajainen Elm Streetillä ja Evil Dead ja keskityin vain muutamiin, unohdettuihin kulttileffoihin.
Lötköjen yö (Night of the Creeps) 1986. Leffan inside joke: roolihahmoilla on 80-luvun kauhuelokuvaohjaajien sukunimet.
Minä, mielipuoli (I, Madman) 1989. Nimi on aika kuvaava. Tyttöä ahdistelee outo hiippari, joka haluaa muuttua joksikin aivan muuksi.
Käärme ja Sateenkaari (The Serpent and the Rainbow) 1988. Wes Cravenin, Painajainen Elm Streetillä ohjaajan hiuksen hienosti tositapahtumia hipaiseva kauhuleffa, jonka alussa on todella ällöttävä kohtaus.
Prince of Darkness 1987. John Carpenter teki monta hyvää leffaa kahdeksankymmentäluvulla. Tämä on niistä ehkä unohdetuin, mutta aivan suotta. Tunnelma luodaan hyvin pienillä tehosteilla. Sivuroolissa nähdään mm. Alice Cooper.
Kauhujen yö (Fright Night) 1985. Tom Holland räjäytti tajuntani tällä leffalla. Tottakai, se on nyt vanhentunut ja tarinaa varioitu lukemattomissa elokuvissa, mutta 1985 tämä oli SE kauhuelokuva minulle.
The Lost Boys 1987. Tämän leffan huumori saa minut edelleen nauramaan. Ja elokuvamusiikki on ehdottomasti 80-luvun eliittiä. Taustalla soi mm. The Doorsien "When You're strange".
Naapurissa kummittelee (House) 1986. Tiedän: Erikoistehosteet näyttävät tosi kököiltä. Tiedän, tarinassa ei ole hitustakaan järkeä. Mutta seuratkaapa tämän kaverin naapuria. Siinä on semmoinen hahmo, jota näkee harvoin kauhukomediassa. Ja takaan, että pari kertaa meinaa jopa hymyilyttää.
Razorback - Harjaniska 1984. Australialainen ohjaaja Russell Mulcahy teki todella tyylikkään horrorpläjäyksen, joka on kuin Tappajahai kuivalla maalla. Tämä ei ole mielestäni kulttiklassikko, vaan puhdas klassikko.
Hellraiser 1987. Stephen King totesi aikanaan: "I have seen the future of horror. His name is Clive Barker". Piti muuten paikkansa. Hellraiser vei aikoinaan genren aivan uusille urille. Sen lisäksi, että tarina oli brutaali ja raaka, Barker loi myös uusia hahmoja, jotka jäivät elämään kauhun historiaan.
The Dead Zone 1983. Yksi parhaista Stephen King -filmatisoinneista. Ohjaajana legendaarinen David Cronenberg.
Katso myös Cronenbergin Kärpänen (The Fly) 1986
Re-Animator 1985. Tämä leffa pysähtyi Suomen sensuuriin, joten kasarilla sitä oli turha etsiä videovuokraamoista. Onnekseni löysin ilmoituksen Outokumpulaiselta kaverilta, joka toi leffoja Suomeen ulkomailta laittomasti ja teki niistä kopioita korvausta vastaan. Niinpä minäkin ostin tekstittämättömän, erittäin epäselvän kappaleen itselleni. Kuva oli niin huono, että yökohtauksissa ei telkkarista näkynyt muuta kuin mustaa + ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti