Ainoa sytytysneste, mitä mummoni löysi, oli kanisterillinen bensaa liiteristä. Sitäpä sitten hölskäyteltiin desit jos toisetkin risukansan päälle ja eikun sytyttämään. Pitkällisen rankuttamisen jälkeen mummoni antoi periksi ja päästi minut sytytyspuuhiin. Menin kasan lähelle ja raapaisin tikun. Ensimmäinen yritys meni susille, joten otin askeleen lähemmäksi ja raapaisin uudestaan.
Pamahduksen jälkeen seuraava muistikuvani on, kun juoksen shokissa pitkin järven jäätä ja mummoni huutaa perässä: "Laita kasvot lumeen! Laita kasvot lumeen!" Heittäydyin polvilleni ja kauhoin lunta naamaani, kunnes pahin polte helpotti.
Siinä kevätauringon paisteessa bensa ehti tietenkin höyrystyä ja kun raapaisin tikun, koko risukeko räjähti tuleen polttaen kasvoni, kulmakarvani, silmäripseni ja etuhiukset. Polte oli niin kammottava, että pitelin vain silmiä kiinni ja itkin. Mummo talutti minut kesämökille ja lääkitsi laittamalla rasvaa naamaan. Paha virhe. Palaneella iholla rasva alkoi kiehumaan ja kirveltämään niin, että tuska oli kahta kauhempi. Ja ei muuta kuin pihalle ja kasvot lumeen.
Kun viimein pääsimme terveyskeskukselta kotiin, jäin meidän talon taakse seisomaan, koska tuulenvire tuntui niin ihanan vilvoittavalta. Isältä kysyin, että mitenkäs huominen koulupäivä. Isä totesi, että kyllä sinä kouluun voit mennä. Ei tuo opiskelua haittaa. Maanantaina sitten laitoin reppu selkään ja ala-asteelle mars.
Sain sen koulupäivän ja kouluviikon aikana useita oudoksuvia katseita luokkakavereilta ja muilta koululaisilta. Minulta puuttuivat kulmakarvat ja silmäripset sekä otsatukka. Lisäksi palon syttyessä olin laittanut silmät kiinni niin, että silmän ympäryksen rypyt säästyivät palovammoilta. Niinpä kasvoni olivat punaisen ahavoittuneet lukuunottamatta molempia silmiäni ympäröiviä vaaleita, tähden muotoisia jälkiä. Olin kuin negatiivikuva Kiss-bändin laulajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti