Yläasteella suurimpia kauhun hetkiä olivat esitelmät. Mulla oli todella paha esiintymiskammo. Yhden esityksen aikana meinasin pyörtyä ja opettaja talutti minut luokan taakse ottamaan happea. Siinä minä pötköttelin, selälläni luokan lattialla jalat nostettuna pystyyn seinää vasten. Siitäkös kaverit tykkäsivät.
Äidinkielenopettaja oli erityisen innostunut kirjaesitelmistä. Hän antoi meille heti syksyllä tehtävän ja vapaat kädet: Pitäkää esitelmä kirjasta, joka on tehnyt teihin erityisen suuren vaikutuksen. Sillä hetkellä tiesin heti, mitä tehdä.
Pidän lukemisesta, mutta olen äärettömän hidas lukija. Aikaisemmin samana vuonna olin lukenut erään romaanin, jonka löysin isän kirjahyllystä. Kirja oli todella mieleenpainuva. Sen sankari oli yhteiskunnan ulkopuolelle joutunut mies, joka taisteli ylivoimaista vihollista vastaan. Ajattelin, että tästä tulee kerrankin hyvä juttu.
Muut luokkatoverini pitivät esitelmiä Viisikko-kirjoista ja kirjallisuuden klassikkoista, jotka haiskahtivat siltä, että isiltä ja äidiltä oli kysytty vähän apua. Opettaja antoi esitelmien jälkeen rakentavaa kritiikkiä ja kehuja, kullekin ansionsa mukaan. Sitten tuli minun vuoro.
En muista enää, miten itse esitelmä meni. Jännitin kauheasti kuten aina. Kädet tärisivät, ääni värisi mutta muuten esitys oli tehty huolella. Olinhan lukenut saman kirjan kahteen kertaan, mikä on meikäläiselle yhä erittäin harvinaista.
Kun vuoroni oli viimein ohi, laskeutui luokkahuoneeseen hiljaisuus. Muut oppilaat eivät hiiskaisseet sanaakaan ja opettajakin oli omituisen sanaton. Viimein hän sanoi hyvin lempeällä mutta totisella äänellä: Olisitko sinä voinut tehdä esitelmän jostain toisesta kirjasta? En omasta mielestäni. Pidin juuri tästä kirjasta ja siinä oli paljon puhuttelevia kohtauksia.
Tajusin vasta vuosien päästä, mitä opettaja oli vihjannut. Mutta mielestäni David Morellin "Takaa-ajettu" on edelleen hyvä romaani. Siitä tehtiin myöhemmin elokuva, jonka pääosassa näyttelee itse Sylvester Stallone. Leffan nimi on "Rambo".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti