Pitkään katuja tallattuamme tulimme Kampin aukiolle, jossa oli monenlaista skeittaajaa ja esiintyjää liikenteessä. Etsimme istumapaikan aukion reunalta ja huokaisimme. Jalat olivat aika poikki mutta mukavaa silti.
Kun siinä sitten siristelimme silmiä auringonpaisteessa, meitä lähestyi keski-ikäisen oloinen herrasmies. Hän katseli pari kertaa ympärilleen, rohkaisi viimein mielensä ja tuli luoksemme. Ehdotus yllätti meidät molemmat:
- Ostatteko naudan sisäpaistin. Vakuumiin pakattu, kahden kilon paisti. Saatte kahdella kympillä.
Tuollainen tarjous olisi ollut todella houkutteleva lähikaupan lihatiskissä, mutta tämä "kauppias" näytti siltä, että oli pari tuntia sitten herännyt veneen alta, tallustanut ensimmäiseen ruokakauppaan, tunkenut paistin housunkaulukseen ja marssinut maksamatta ulos.
- Tuota. Kiitos ei.
Kaveri mutisi jotain ja jatkoi sitten matkaansa. Jäimme vaimon kanssa tuijottamaan toisiamme mykistyneinä.
- Minä luulin, että se tulee kauppaamaan huumeita.
- Niin minäkin. Mutta ehkä me näytettiin vain nälkäisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti