IRLANTI
Terveisiä vihreältä saarelta! Onpas ollut reissu.
Alkuviikosta lähdettiin tutustumaan panimoteollisuuteen, ja sitähän täällä
riittää. Pari päivää on mennyt aika usvassa ja tänään heräsin jossain
metsämökissä menninkäisten kanssa. Lähdin karkuun, juoksin pitkin apilan
peittämiä nummia ja arvatkaa mitä? Ne oli kaikki neliapiloita! Ei, tämä on tosijuttu
eikä johtunut panimoteollisuudesta.
Olisin harhaillut siellä nummilla varmaan pidempäänkin,
ellen olisi kuullut musiikkia ja suunnistanut sitä kohti. U2:han siellä
soitteli Dublinin stadionilla ja niin löysin takaisin pääkaupunkiin.
Nyt onkin sitten lähdön aika. Koska Irlannissa ei ole muita
työpaikkoja kuin panimot, pubit, poliisilaitos, sairaalat ja hautaustoimistot,
miljoonat irlantilaiset matkustavat vuosittain laivalla Amerikkaan paremman
elämän toivossa. Niinpä minäkin lähden täältä laivalla Kanadaan.
Matkaseurueeseeni kuuluvat O’Malley, O’Hara, O’Mar Sharif ja O’Iva Lohtander.
Matkustamme turkkilaisella M/S Pita-nicilla. Laitan Kanadasta postikorttia,
kunhan kerkeen.
ALBANIA
Tämä maa on paratiisi! Korkeita rakennuksia, hienoja autoja,
kylpylöitä, rikkaita ja kauniita ihmisiä. Sitten heräsin aamulla unestani
Tiranan todellisuuteen. Asustan keskustassa 0,4 tähden hotellissa. Hotellissa
ei ole sähköä, ei juoksevaa vettä eikä lämmitystä. Mutta erotuksena 0,3 tähden
hotelleihin, täällä on sentään lasi-ikkunat.
Tänään on tarkoitus mennä tutustumaan bunkkereihin.
Albaniahan eli kymmeniä vuosia eristettynä kommunistivaltiona, ja tuosta ajasta
on perintönä koko maan kattava bunkkeriverkosto. Näitä poteroita on n 2,7 kpl
per albanialainen.
Ajattelin ensin mennä taksilla mutta päädyin sitten
linja-autoon, koska taksilla matka on puolet kalliimpi. Taksi maksaisi 0,9 €,
bussilippu 0,45 €.
PORTUGALI
On täällä rantaa kuulkaa, aivan valtavasti. Ja kun lähtee
maan eteläkärjestä kulkemaan pohjoiseen, niin ranta jatkuu aina Espanjan
rajalle asti. Eikä tämä maa ole edes saarella! Viini on hyvää ja ihmiset
kauniita.
Törmäsin Lissabonissa tutun näköiseen kaveriin. No,
Cristiano Ronaldohan se siinä. Moikkasin kaveria ja kerroin katsovani kaikki
hänen futismatsit telkkarista. Ronaldo oli niin hyvillään, että pyysi minut
luokseen kahville. Ei ole muuten futismiljonäärin puitteet niin hohdokkaat kuin
luulisi. Crisu asuu kerrostalokaksiossa, viidennessä kerroksessa, hissitön rakennus.
Vaikka tulot on kaverilla miljoonia vuodessa, pitää Portugalin verottaja
huolta, ettei niillä pääse mälläämään. Veroprosentti on semmoiset rapiat 99 %,
eli Ronaldolle jää kuussa käteen pari tonnia + lounari. Ei ole helppoa ei.
Tiesittekö muuten, että Anna Abreu on myynyt Portugalissa
yli 50.000 levyä? Tosi juttu! Annan isähän on portugalilainen ja pitää divaria
Lissabonin laitakaupungilla. Ennen kuin Annasta tuli laulaja ja julkkis, hän
oli kesäisin töissä isänsä divarissa ja myi niinä kesinä yli 50.000 käytettyä
LP-levyä ja CD:tä. Kunnioitettava saavutus.
FÄRSAARET
On täällä kylmä! Ei voi olla paljon kylmempää paikkaa kuin
saari keskellä pohjoista Atlantin valtamerta. Mutta ihmiset ja talot ovat
lämpöisiä, onneksi. Matka tänne taittui laivalla ja sain esimakua siitä, että
Färsaarten pääelinkeino on kalastus. Meidän matkustajalaiva nimittäin veti
perässään kahta troolia, joilla saimme matkan aikana pyydystettyä viisituhatta
tonnia silliä. Laitoin pari silliä taskuun, ihan vain varalta.
Keskustelin eilen illalla Färsaarelaisen ystäväni
Vestandigeboerin kanssa ja hän kertoi luulleensa, että Helsingissä kävelee
jääkarhuja kadulla. Minä naureskelin, että niin minäkin kuvittelin olevan
Färsaarilla. Ystäväni totesi, että niinhän täällä onkin. Luulin sitä vitsiksi,
kunnes lähdin pubista ulos ja törmäsin kadulla jääkarhuun. Onneksi minulla oli
sillejä taskussa ja sain niillä pelastettua henkeni. Nalle oli tyytyväinen
iltapalaansa.
Tiesittekö, että Tanskan hallinnoimilla Färsaarilla käydään
kiivasta itsenäisyystaistelua? Tämä on ollut uutispimennossa koko muulta
maailmalta. Viimeisimmän ovensuukyselyn perusteella itsenäistymistä kannattaa
10 % saarelaisista, 5 % on kielteisellä kannalla ja 85 % vastasi ”ihan sama”.
Itsenäisyyden kannattajia on siis kaksinkertainen määrä kielteisellä kannalla
oleviin verrattuna!
Färsaarten itsenäisyysrintama on maanalainen armeija, joka
harjoittaa kansalaistottelemattomuutta vallitsevaa hallintoa vastaan.
Tavoitteena on saarten täydellinen itsenäisyys. Taistelumetodeja on monia.
Postinjakajat kieltäytyvät jakamasta ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia
tanskalaisille virkamiehille ja hallinnon tanskalaismielisille edustajille.
Puhelinmyyjät eivät myöskään soita markkinointisoittoja kyseisille henkilöille.
Näin boikotoimalla vallitsevaa järjestystä rintama uskoo, että
tanskalaishallinto murenee ja saaret itsenäistyvät kymmenen vuoden sisällä.
Silloin he saisivat syödä kaikki kalastamansa sillit itse, jakamatta niitä
etelän miehittäjille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti