Voisiko tulevaisuuden veteraani olla puhelinmyyjä Teuvo? Kun vuoden 2045 linnanjuhlat pidetään Turunlinnassa, kertoo Teuvo taisteluvuosistaan televisiokameroille näin:
"90-luvulla, kun minä aloitin, oli kaikki alussa helppoa. Salamasota-taktiikalla me rummutimme kauppaa sen minkä kerettiin ja asiakkaat sekä puhelinlangat olivat helisemässä. Silloin tuntui, että kaikki on mahdollista. Ei muuta kun markat pois kuleksimasta ja parin vuoden päästä Pattayalle varhaiseläkepäiviä viettämään. Mutta sitten kaikki muuttui. Myyntionnemme kääntyi.
Asiakkaat saivat kännyköitä, eivätkä vastanneet enää niin helposti puhelimeen. Myyntiin tuli asemasotavaihe. Me pommitettiin puheluilla asiakkaita ja nämä olivat sitkeästi vastaamatta. Puhelinmyyntiin otettiin nuoria, kokemattomia alokkaita, jotka laitettiin provikkapalkalla heti etulinjaan. Mutta eihän ne kestäneet. Kun samana päivänä sadas asiakas sanoi "Ei kiitos", nämä nuoret mokkerit murtuivat paineen alla ja perääntyivät. Siihen me jäätiin, pari veteraania rimputtamaan puhelinluettelosta ylivoimasen suurta asiakasmerta.
2000-luvulle tultaessa taistelu kääntyi toisinpäin. Minä menin puhelinpalveluun ja jätin ulossoittorummutuksen toisille. Puolustussodaksihan se meni. Päivittäin lankoja pitkin vyöryi kymmeniä äkäisiä asiakkaita kun liittymät eivät toimineet, laskutus oli perseellään ja jonotusajat pitkiä. Jos en olisi karaistunut puhelinmyynnissä vuosikymmenen ajan, en tiedä miten olisin kestänyt. Ei siinä auttanut muu, kuin ottaa puhelu kerrallaan, torjua valitukset vastaväitteillä ja koettaa pitää huolta, etteivät asiakkaat luisuneet kilpailijalle. Välillä se oli todella rankkaa.
Kun sitten internet tuli ja käänsi asiakasvirrat verkkoon, alkoivat linjat hiljenemään. Me muutamat kymmenet veteraanit, jotka olimme vääntäneet soittajien kanssa peitseä kuukaudesta toiseen, saimme viimein hengähtää. Moni oli jäänyt sille tielleen. Andersson joi itsensä hengiltä, kun ei kestänyt enää reklamaatioita. Kemppainen ja Torkko pakenivat etelään ja lähettivät sähköpostia Espanjasta. Siellä oli kuulemma lämmintä ja rauhallista, ei puhelimet soineet. Minä pääsin eläkeputkeen, kun en enää kyennyt muihin hommiin. Vuosikymmenten koluaminen markkinoinnin portaissa tekivät minusta ihmisraunion. Vaan täällä sitä nyt ollaan, hengissä ja Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla!"
Sillä hetkellä haastattelijan kännykkä pirahtaa soimaan, ja puhelinpalvelun veteraani Teuvo maastoutuu seisovanpöydän alle.
Leikki sikseen ja vakavasti ottaen, toivottavasti meille ei enää koskaan tule uusia veteraaneja. Autetaan näitä jäljellä olevia, tavalla tai toisella. Vielä niin kauan, kun on aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti