Kouluaikaan kuului joulukirkossa käynti. Sen
turhauttavampaa touhua ei teini-ikäiselle voi keksiä. Niinpä lukion
ensimmäisellä luokalla sain kaverin kanssa kuningasidean pinnata joulukirkosta.
Se oli yllättävän helppoa.
Lukiorakennus sijaitsi lähellä kirkkoa, joten kävelymatka
oli lyhyt. Minä ja kaveri jättäydyimme oppilasryppään häntäpäähän ja kun
tulimme kirkolle, livistimme vaivihkaa toiseen suuntaan ja menimme kotiin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai niin me luulimme.
Seuraavana koulupäivänä meidät käskettiin rehtorin
kansliaan. Arvasihan sen heti, että käry oli käynyt. Lukion rehtori oli tullut
kirkolle hieman myöhemmin ja nähnyt meidän karkaamisen verekseltään. Kaikenlaiset
selittelyt olivat siis turhaa. Seisoimme rehtorin kansliassa päät painuksissa
ja myönsimme noloina rikoksen.
Se, mitä naisrehtorimme sanoi, on palanut verkko…. tärykalvolleni ikuisiksi ajoiksi. Hän oli tempauksesta todella
loukkaantunut ja ärähti puhuttelun lopuksi (suora lainaus): Jos minä vielä kerrankin saan teidät
kiinni tällaisesta tempusta, hirtän teidät munista!
Se oli hätkähdyttävän julma uhkaus rehtorin suusta. Voitte
uskoa, että tämän jälkeen me kuljimme kouluajan kaidalla tiellä. Ja
kävimme muun luokan kanssa kiltisti joulukirkossa.
Kuvat: Pixabay
Kuvat: Pixabay
Onneksi rehtorin rikos on jo vanhentunut. :D Nykylukioissa - tai ainakin yhdessä niistä - on joulukirkolle vaihtoehto, jonka saa valita kuka vaan. En nyt vaan muista, mikä se tänä vuonna on.
VastaaPoistaHyvä että on tullut lisää vaihtoehtoja. Kekkosen aikaan oli vain se yksi vaihtoehto :)
VastaaPoista