Kymmenisen vuotta sitten pidetyissä firman pikkujouluissa
oli vähän erilainen tunnelma. Pääkallopaikalta Helsingistä tuli pari viikkoa
aikaisemmin tieto, että firmassa alkaa YT-neuvottelut ja porukkaa pistetään
pihalle. Uutinen ei ollut omiaan nostattamaan juhlamieltä.
Pikkujoulut sujuivat normaalia latua: Vuokratilat,
pitopalvelun ruuat ja juomat firman piikkiin. Yhtenä ohjelmanumerona oli
työporukan jakaminen pienryhmiin, joille annettiin tehtäväksi improvisoida
joulukuvaelma. Meidän ryhmä päätti esittää Tiernapojat pienellä twistillä.
Meidän Tiernapojat –esityksessä tuli pääjohtajalta käsky,
että kaikki miespuoliset työntekijät tuli irtisanoa ja heittää virtaan. Kun
pääjohtaja (Herodes) saapuu työpaikallemme, luottamusmies (Murjaanien kuningas)
joutuu sanaharkkaan hänen kanssaan. Esitys meni osapuilleen näin:
Pääjohtaja: (Kävelee edestakaisin työsuojeluasiamiehen ja
luottamusmiehen välistä avaten miekallaan ristikkäin olevien miekkojen kärjet
ja laulaa):
Pääjohtaja se ajoi mersullaan
siihen asti kun hän tuli Savon mualle
Pääjohtaja olen minä!
Pääluottamusmies: (Kääntyy johtajaan päin ja sanoo):
Jaa, minä tykkään , että sinä olet yksi styränki.
Pääjohtaja:
Jaa, minä en ole styränki, vaan pääjohtaja, joka kannan
minun kultaista salkkua minun esi-isäin jälkeen. Hoo, miksi olet vielä töissä?
Pääluottamusmies:
Hoo, jos minä olen töissä, olen minä kaikilta tunnettu.
Hoo, jos minä olen töissä, olen minä hyviltä kaivattu.
Yksi duurari ja luottamusmies murjiaanien firmassa.
Jne. En tiedä,
kantautuiko joulukuvaelmasta tietoa johtoportaaseen. Tuskin. Kuukausi joulun jälkeen
kävimme yksitellen oman esimiehen kanssa keskustelut ja niinhän siinä kävi,
että kenkää tuli että pätkähti. Mutta pikkujouluista jäi hyvät muistot.
Kuvat: Pixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti