Minun lapsuudessa joulupukki oli pelottava asia. Omituinen
ukko, joka kävi kerran vuodessa kylässä ja näytti siltä, kuin olisi paennut
jostain pakkohoitolaitoksesta. Jännitystä ei lieventänyt yhteen se, että joulupukin
kerrottiin tuovan tuhmille lapsille risuja. Kyllä oltiin pelko perseessä
aattoiltana.
|
kuva: naamiaisasu.fi |
Pukkimyytti murtui kouluiässä, mutta koska
veli on viisi vuotta nuorempi, joulupukki kävi vielä monena jouluna tuomassa lahjoja.
Välillä pukki muistutti erehdyttävästi isältä, välillä en saanut selvää kuka
rooliin oli palkattu. Yhtä kaikki, pieni jännitys säilyi vaikka tiesi, että
maskin takana on tuttu henkilö.
|
kuva: punanaamio.fi |
Omien lasten kanssa pääsin viimein naamarin toiselle puolelle. Näin omin silmin, miten jälkikasvu vakavoitui möreä-äänisen kuminaamariukon edessä ja lauloi kiltisti joululauluja. Joulupukkina oleminen on aivan
mahtavaa, voin suositella kaikille. Edellisestä pukkikeikasta alkaa olla vuosia, mutta ehkä vielä
joskus…
|
Joulupukki vuosimallia 2004 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti