perjantai 2. joulukuuta 2016

Weired joulukalenteri 2. luukku: Katkera joulumuisto



Joulut eivät olleet aina iloa ja riemua. Niihin liittyi myös pettymyksiä, kiukkua ja hammasten kiristystä. Tällainen muisto kumpuaa kaukaa 70-luvulta.

Kuva: Yle Teema
Neljäkymmentä vuotta sitten ei ollut nettiä, ei pelikonsoleita eikä kännyköitä. Sen sijaan pukin kontista löytyi tinasotamiehiä, legoja, se view master –katselulaite ja tietenkin vihatut pehmeät paketit. Kuka kymmenvuotias haluaa oikeasti villasukkia, -paitoja, -housuja ja pipoja? Ei kukaan. Silti pukki toi niitä joka ikinen joulu.

Kerran pukki toi yhden hienoimmista lahjoista ikinä: Märklin-sähköjunaradan. Märklin on lelujunien ferrari. Saksalaisten valmistamat pienoisjunat olivat pikkutarkkoja kopioita oikeista vetureista. Ja pukki toi sen minulle. Voi sitä riemua ja onnea! Kunnes riemu ja onni muuttuivat kiukuksi ja pettymykseksi. 


Kävi nimittäin niin, että isä ja setä kiinnostuivat joululahjastani. He kokosivat parimetriä pitkän, pyöreän radan, yhdistivät sähköt ja liikennöinti alkoi. Vuoronperää sekä isä että setä ajoivat höyryveturilla, pakittivat junan kiinni matkustajavaunuihin ja sitten matka jatkui, yhä uudestaan ja uudestaan. Kun kysyin, koska on minun vuoro, sain vastaukseksi ”kohta”. Se kohta kesti piinallisen kauan. Vihdoin miehet kyllästyivät leluun ja päästivät minutkin leikkimään. Pitkä odottaminen päättyi.


En ole enää katkera sinulle isä, mutta muistan tuon joulun ikuisesti. Jopa näin neljänkymmenen vuoden jälkeen. Annoin anteeksi, kun joulun jälkeen ostimme vielä toisen dieseljunan veturin kaveriksi. Sillä kertaa annoit minun leikkiä uudella junalla ihan yksin.

Tässä vielä bonuksena eräs kesäinen junamatka: Jännitystä yöjunassa

 Junakuvat: Pixabay


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :) Sen verran monta joulua takana, että mukava näitä on muistella.

      Poista