Joskus käy niin, että ensivaikutelma pettää. Näin on käynyt
joululahjojenkin kanssa. Paketista on voinut paljastua jotain, mikä ei ensi näkemällä paljoa säväytä, mutta ajan kanssa muuttuukin mieluisaksi. Enkä tarkoita nyt
niitä pehmeitä paketteja. Vaikka villahousut tuntuivat hyvältä jalassa, ei
niitä silti toivonut joululahjaksi.
 |
| Villahousupakko ja Heikki Kahila (kuva: Yle elävä arkisto) |
Nyt tarina menee vähän sivuraiteelle, mutta tuli vain
mieleen Ylen lyhytelokuva Villahousupakko.
Siinä pikkuinen Timo-poika on sairastellut ja parannuttuaan pääsee viimein takaisin kouluun. Ennen kouluun lähtöä isä pakottaa Timon pukemaan jalkaansa villahousut. Mikä häpeä! Timo vihaa villahousuja, kunnes näkee
tv:ssä uutistenlukija Heikki Kahilan rokkaamassa Villahousupakkoa. Kovin oli opettavaisia Ylen ohjelmat aikoinaan.
 |
| Kuva: Yle elävä arkisto |
Mutta palataan aiheeseen. Kasarin alussa kuuntelin sellaisia
artisteja kuin Hanoi Rocks, Rolling Stones ja Hassisen Kone. Siksi -82 jouluna
lahjapaketista paljastunut LP-levy oli melkoinen pettymys. Isä osti
minulle Michael Jacksonin Thrillerin.
Levy löysi tiensä levylautaselle vasta tammikuun puolella, mutta sitten se
olikin menoa. Kuuntelin lättyä yhä uudestaan ja uudestaan. Levyllä ei ole
yhtään huonoa biisiä: Beat it, Billie Jean, Thriller jne jne. Klassikoita kaikki.
Maku muuttuu iän myötä. Tänä jouluna pehmeät paketit ovat enemmän kuin tervetulleita, eikä sähköjunarata enää säväyttäisi. Mutta tietysti kaikki lahjat ovat hienoja, kiitos vain joulupukki. Eräs hämmentävin joululahja kautta aikojen oli vanhimmalta pojaltani saama paketti muutama vuosi sitten. Lahjapaperin sisältä paljastui paketti hienoa italialaista kahvia. Upea lahja, ei siinä mitään, mutta kun näin kahvin nimen, repesin täysin: Sain pojaltani kilon Paskaa. Rakkaudella tottakai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti