Weired joulukalenteri 3. luukku: Joulukakalla

Entisajan mukavuudet olivat vähän erilaisia kuin nykyään. 70-luvulla asuimme kaksikerroksisessa omakotitalossa, jonka piharakennuksessa oli wc ja sauna. Mutta ei mikään nykyajan wc, vaan ihan rehellinen ulkohuussi. Kesällä puuceessä ei ollut muuta ongelmaa kuin ympärillä pörräävät kärpäset, mutta talvi oli sitten oma lukunsa. Talvella ei tehnyt mieli käydä kakalla.

Ulkohuussissa oli puinen istumatila, jossa oli takapuolen mentävä reikä. Reiän alla sijaitsi suuri metallitynnyri. Siihen vain sitten istumaan ja tekemään tarpeet. Kun ulkona oli pakkasta – 25 astetta, huussissa oli pakkasta – 25 astetta. Voin vakuuttaa, että kakkostarpeella käyntiä venytti niin pitkään kuin pystyi. Sen verran karut olivat olosuhteet. 

Mummoni asui tuohon aikaan kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Mummon luona oli kaikenlaista hienoa: parveke, paljon ruukkukasveja (eritoten puolitoista metrinen jukkapalmu oli meikäläisen silmään tosi eksoottinen) ja kirsikkana kakun päällä: sisävessa! Herran jestas mitä luksusta: lämmin huone, lämmin wc-istuin, sähkövalot, hajuttomuus, huuhteleva pönttö. Se oli pienen, ja miksei isommankin ulkohuussipojan taivas.

 Niinpä kun menimme joulun aikaan käymään mummon luona, minulla oli aina sama strategia: jo alaovella pinkaisin juoksuun, ryntäsin rappuset ylös kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Kun mummo avasi oven, tervehdin pikaisesti ja kysyin, missä on Apu. Mummo varautui tähän, joten Apu-lehti oli yleensä eteisen pöydällä odottamassa.

Sitten ei muuta kun ulkovaatteet pois, lehti kainaloon, vessan ovi auki, vessan ovi kiinni, housut kinttuun ja wc-pöntölle istumaan. Ette voi uskoa, miten mahtavaa oli istua joulukakalla mummolan sisävessassa ja lukea samalla Apu-lehden sarjakuvia. Siitä syntyi todellinen joulufiilis.

Kuvat: Pixabay

Jos pidät kakkajutuista, tässä olisi yksi lisää: Älä vedä vessaa